Menestyneillä ihmisillä on usein yksi yhteinen piirre: heidän menestystarina kuulostaa täydelliseltä ja hämmästyttävän suunnitelmalliselta; ensin tehtiin oikea päätös. Sitten uskallettiin tarttua mahdollisuuteen. Sen jälkeen painettiin kovasti töitä, ylitettiin vaikeudet ja lopulta onnistuttiin.
Kaikki eteni kuin ultrasilotellussa ja vaaleanpunaisessa LinkedIn naminami-tarinassa, mutta harvemmin siihen kuuluu kohta:
”Sitten kävi aivan järjetön munkki.”
Sattuma ei näytä erityisen hyvältä ansioluettelossa, LinkedIn-päivityksessä tai juhlapuheessa. On huomattavasti mukavampaa ajatella, että saavutukset ovat seurausta omasta älykkyydestä, ahkeruudesta, rohkeudesta ja erinomaisista valinnoista.
Usein ne osittain ovatkin. Mutta vain osittain.
Kukaan ei kontrolloi kaikkea
Työelämässä halutaan mielellään uskoa, että tulokset seuraavat suoraan tekemistä. Kun tekee oikeita asioita riittävän hyvin ja riittävän pitkään, menestyy. Ja that's it.
Ajatus on kannustava. Se antaa ihmiselle hallinnan tunnetta ja motivoi yrittämään. Siinä on myös paljon perää. Silti elämä ei ole taulukko, jossa oikeisiin soluihin syötetyt arvot tuottavat aina saman lopputuloksen.
Voit valmistautua työhaastatteluun täydellisesti, mutta tehtävään valitaankin henkilö, jonka tuleva esihenkilö tuntee entuudestaan. Voit tehdä erinomaisen tarjouksen, mutta asiakkaan budjetti jäädytetään juuri ennen päätöstä. Voit perustaa hyvän yrityksen, mutta markkina muuttuu tavalla, jota kukaan ei osannut ennustaa.
Tai toisinpäin.
Saat työpaikan, koska toinen hakija vetäytyy viime hetkellä. Tapaat sattumalta ihmisen, joka suosittelee sinua eteenpäin. Päädyt projektiin, joka sattuu kasvamaan paljon suuremmaksi kuin kukaan odotti. Lähetät viestin juuri sinä päivänä, kun vastaanottaja pohtii täsmälleen samaa ongelmaa.
Oma osaamisesi vaikuttaa siihen, mitä mahdollisuudesta seuraa. Mutta et välttämättä itse synnyttänyt mahdollisuutta.
Oikea paikka ja oikea aika ovat todellisia asioita
Joskus yksi sattumanvarainen kohtaaminen muuttaa kokonaisen uran suunnan. Joku päätyy lounaalla istumaan oikean ihmisen viereen. Toinen aloittaa työt yrityksessä juuri ennen sen voimakasta kasvua. Kolmas valitsee toimialan, jonka kysyntä räjähtää muutamaa vuotta myöhemmin.
Joku yhtä osaava ja ahkera tekee lähes samat valinnat, mutta hieman eri aikaan. Hän osuu laskusuhdanteeseen, organisaatiomuutokseen tai markkinaan, joka ei koskaan lähdekään kasvuun. Jälkikäteen ensimmäinen saattaa kertoa tunnistaneensa markkinan mahdollisuudet poikkeuksellisen hyvin. Toinen taas joutuu selittämään, miksi kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan.
Todellisuudessa heidän välillään ei välttämättä ollut minkäänlaista eroa osaamisessa, kokemukessa tai edes asenteessa. Joskus ero oli ajoituksessa. Ja ajoitus on usein vain kohteliaampi sana sattumalle.
Kova työ ei takaa menestystä
Tämä on ehkä aiheen epämukavin kohta. Kova työ ei takaa onnistumista. Se parantaa onnistumisen todennäköisyyttä. Se kehittää osaamista, rakentaa verkostoja, lisää mahdollisuuksia ja tekee ihmisestä valmiimman silloin, kun tilaisuus tulee.
Mutta takeita se ei anna.
Jos pelkkä työn määrä ratkaisisi, maailman ahkerimmat ihmiset olisivat automaattisesti myös maailman menestyneimpiä. Näin ei tietenkään ole. Moni tekee valtavan määrän töitä pienellä palkalla, epävarmoissa olosuhteissa tai tehtävissä, joissa etenemismahdollisuuksia on vähän. Samalla joku toinen pääsee paremmista lähtökohdista nopeammin eteenpäin pienemmillä henkilökohtaisilla uhrauksilla.
Menestysharha syntyy helposti silloin, kun kuuntelemme vain niitä, jotka onnistuivat. He kertovat, mitä tekivät oikein, mutta emme kuule yhtä usein niistä, jotka tekivät lähes samat asiat eivätkä silti päässeet samaan lopputulokseen. Menestyjän tarinasta tulee helposti ohje: herää aikaisin, usko itseesi, tee enemmän töitä ja ota rohkeita riskejä. Se kuulostaa vakuuttavalta, mutta samalla unohdetaan kaikki ne aikaisin heränneet, ahkerat ja rohkeat ihmiset, joiden kohdalla ajoitus, markkina tai mahdollisuus ei vain osunut kohdalle. Yhden voittajan tarina ei vielä todista, että sama kaava toimisi kaikille.
Tämän tunnustaminen ei vähättele menestyneiden työtä. Se vain tekee kuvasta rehellisemmän. Ihminen voi olla samaan aikaan erittäin osaava, poikkeuksellisen ahkera ja myös onnekas. Nämä asiat eivät sulje toisiaan pois.
Omia onnistumisia katsotaan lähietäisyydeltä
Omaan menestykseen liittyvä työ on helppo nähdä, koska olemme olleet itse paikalla tekemässä sitä. Muistamme pitkät päivät, epävarmuuden, epäonnistuneet yritykset, vaikeat päätökset ja hetket, jolloin olisi ollut helpompi luovuttaa. Ne ovat todellisia, eikä niitä pidä vähätellä.
Sattuma jää helpommin taustalle. Emme välttämättä ajattele, kuinka paljon merkitsi se, kuka antoi meille ensimmäisen mahdollisuuden. Missä perheessä tai maassa synnyimme. Millaisia ihmisiä kohtasimme. Mihin aikaan tulimme työmarkkinoille. Kuka sattui lähtemään organisaatiosta juuri ennen kuin ylennyspaikka vapautui.
Onnistumisesta muodostuu vähitellen tarina, jossa kaikki näyttää väistämättömältä. Eihän se ollut. Samasta lähtöpisteestä olisi voinut syntyä monta muutakin lopputulosta.
Sattuman tunnustaminen ei tarkoita vastuun välttelyä
Tässä keskustelussa on helppo mennä myös toiseen ääripäähän. Jos sattuma vaikuttaa kaikkeen, voiko ihminen sitten vaikuttaa mihinkään?
Voi tietenkin.
Sattuman tunnustaminen ei tarkoita sitä, että vastuu omasta tekemisestä katoaa. Se tarkoittaa vain sitä, että oman vaikutusvallan rajat ymmärretään realistisesti. Emme voi täysin hallita lopputulosta, mutta voimme vaikuttaa siihen, kuinka todennäköinen hyvä lopputulos on.
Voimme kehittää osaamistamme. Voimme tehdä työmme hyvin. Voimme pitää yhteyttä ihmisiin. Voimme pyytää mahdollisuuksia, tehdä aloitteita, kokeilla uutta ja korjata suuntaa, kun jokin ei toimi. Voimme luoda enemmän tilanteita, joissa jotain hyvää saattaa tapahtua.
Myyjä ei voi pakottaa asiakasta ostamaan. Hän voi kuitenkin kontaktoida oikeita yrityksiä, valmistautua tapaamisiin hyvin, ymmärtää asiakkaan tilanteen ja tehdä riittävän määrän laadukkaita avauksia. Yrittäjä ei voi määrätä markkinaa kasvamaan. Hän voi silti kuunnella asiakkaita, pitää taloutensa kunnossa, rakentaa toimivia prosesseja ja välttää olemasta yhden asiakkaan varassa.
Hyvä tekeminen ei poista sattumaa. Se vähentää riippuvuutta yksittäisestä sattumasta.
Sattuman ymmärtäminen tekee paremmaksi johtajaksi
Johtamisessa sattuman osuuden tunnistaminen on erityisen tärkeää. Yhden onnistuneen kuukauden perusteella ei pitäisi vielä julistaa toimintamallia täydelliseksi. Yksi heikko kuukausi ei myöskään automaattisesti tarkoita, että ihmiset ovat tehneet työnsä huonosti.
Tulokset ja suoritukset eivät ole sama asia. Hyvä suoritus voi joskus johtaa huonoon tulokseen. Huono suoritus voi hetkellisesti tuottaa hyvän tuloksen.
Jos myyjä saa suuren kaupan siksi, että asiakas oli jo valmiiksi päättänyt ostaa, kauppa näkyy raportissa aivan samalla tavalla kuin kuukausien huolellisen työn tuloksena syntynyt asiakkuus. Numerot eivät itsessään kerro, kuinka suuri osa onnistumisesta oli osaamista, prosessia, ajoitusta tai sattumaa.
Siksi työelämässä pitäisi arvioida sekä tuloksia että tekemisen laatua. Muuten saatamme palkita huonoja toimintatapoja, jotka vain sattuivat toimimaan kerran, ja hylätä hyviä toimintatapoja, jotka eivät vielä ehtineet tuottaa tulosta.
Menestys saa tuntua hyvältä
Sattuman osuudesta puhumisen tarkoitus ei ole viedä keneltäkään iloa omista saavutuksista. Saat olla ylpeä siitä, mitä olet rakentanut. Saat juhlia ylennystä, kauppaa, kasvua, tutkintoa tai onnistunutta uranvaihdosta. Saat ajatella, että olet tehnyt paljon asioita oikein.
Todennäköisesti oletkin.
Samalla voi tunnistaa, että matkalla on ollut myös ihmisiä, ajoitusta ja tapahtumia, joita et itse hallinnut. Se ei tee saavutuksestasi vähemmän arvokasta. Se tekee suhtautumisestasi hieman nöyremmän. Ja ehkä myös armollisemman niitä kohtaan, joiden työ, osaaminen tai yritys ei ole vielä tuottanut samanlaista lopputulosta.
Kaikki epäonnistuneet eivät ole laiskoja. Kaikki menestyneet eivät ole neroja. Useimmat meistä ovat jossain siinä välissä: yritämme tehdä hyviä päätöksiä keskellä maailmaa, jota emme täysin hallitse.
Myyntisankarit ei ole immuuni sattumalle
"Tämä(kään) yritys ei olisi tänään tässä, jos en olisi monen sattuman kautta tutustunut vuosia aikaisemmin avainasiakkaitteni päättäjiin ties missä yritystapahtumissa ja yritysillallisilla. Ja näiden sattumusten avulla voimme nyt tarjota parempaa myynnin johtamista useammalle eri asiakkaalle."
- Mikko Happonen
Tee oma osuutesi, mutta älä kuvittele olevasi kaikkivoipa
Työelämässä kannattaa tehdä asioita järjestelmällisesti, tavoitteellisesti ja mahdollisimman hyvin. Prosesseja ja tapoja pitää kehittää, osaamista kasvattaa ja tuloksia seurata. Sattuma kannattaa minimoida, mutta ei pidä myöskään teeskennellä, ettei sattuma näyttele jonkinlaista osaa menestyksessä tai menetyksessä.
Ehkä rehellisin tapa suhtautua omaan menestykseen on tämä:
Tein paljon töitä. Opin matkan varrella. Tein myös virheitä. Jotkut valintani osuivat oikeaan. Sain apua muilta. Ja muutamassa kohdassa kävi myös hyvä tuuri.
Se ei ehkä kuulosta yhtä sankarilliselta kuin tarina ihmisestä, joka rakensi kaiken yksin omalla tahdonvoimallaan. Mutta se kuulostaa huomattavasti enemmän todelliselta työelämältä.